Euroopan on vähennettävä riippuvuuttaan suurvaltojen teknologiasta

Vieraskynä: Euroopan pitää tunnistaa kriittiset riippuvuudet ja investoida sen omaa neuvotteluasemaa vahvistaviin kyvykkyyksiin.

KANSAINVÄLISEN politiikan rakenteet ovat murroksessa. Valtioiden valta-asemaa on perinteisesti mitattu sotilaallisella ja taloudellisella kapasiteetilla, mutta nyt teknologia on noussut keskeiseksi vallan välineeksi.

Teknologiayhtiöistä on tullut maailmanpolitiikassa merkityksellisiä toimijoita. Ne määrittävät paitsi tiedon saatavuutta myös sen, millä ehdoilla ihmiset, yritykset ja valtiot voivat olla vuorovaikutuksessa.

Käytännössä valtaa käyttävät teknologiayhtiöt ovat lähes poikkeuksetta yhdysvaltalaisia (Google, Microsoft, Amazon, Meta) tai kiinalaisia (Huawei, Tencent, Alibaba). Eurooppa on jäänyt digialalla altavastaajaksi.

Nyt kun geopoliittiset jännitteet lisääntyvät ja suurvallat ajavat entistä selvemmin omaa etuaan, myös Euroopassa on tunnistettu tarve vähentää riippuvuutta suurvaltojen teknologiasta. Kyse on omavaraisuuden kasvamisesta niin siviili- kuin puolustusteknologiassakin.

TEKNOLOGISEN autonomian kasvattaminen on erittäin kunnianhimoinen tavoite. Teknologisen suvereniteetin rakentaminen ei ole vain tekninen tai taloudellinen kysymys, vaan myös vallan uusjakoa. Teknologia ja siihen liittyvä osaamispääoma kanavoivat valtaa, ja näihin rakenteisiin kajoaminen haastaa nykyiset valtasuhteet.

Globaaleja pilvipalveluja, tekoälyalustoja ja käyttäjädatan virtoja kontrolloivat suuryhtiöt tuskin luopuvat asemastaan vapaaehtoisesti. Niiden liiketoiminnalliset ja geopoliittiset intressit ovat syvästi kietoutuneet tämänhetkiseen valta-asetelmaan.

EUROOPAN kannalta erityisen ongelmallista on, että omien eurooppalaisten ratkaisujen kehittäminen edellyttää usein juuri niiden teknologioiden käyttöä, joista haluttaisiin irtautua.

Eurooppalainen tekoälytutkimus ja suurten kielimallien koulutus tapahtuu pitkälti amerikkalaisilla pilvialustoilla. Arjessa hyödynnämme yhdysvaltalaisia tai kiinalaisia käyttöjärjestelmiä, puhelimia ja kokousohjelmistoja. On epärealistista olettaa, että tätä teknologiaa hallitsevat yhtiöt jakaisivat teknologista osaamistaan kehitystyöhön, joka vaarantaa suoraan niiden oman valta- ja markkina-aseman.

Teknologinen autonomia ei välttämättä tarkoita täydellistä riippumattomuutta kaikilla aloilla, vaan keskittymistä kriittisimpien asioiden hallintaan. Yksi tällainen alue on data, ja siinä Euroopalla on myös kilpailuetua: Euroopan sisämarkkinoilla syntyy valtavia määriä laadukasta dataa, ja EU:n sääntelykehys antaa mahdollisuuden hallita sitä eettisesti ja strategisesti.

Tämän etulyöntiaseman hyödyntäminen edellyttää, että Eurooppa pystyy kehittämään omia datainfrastruktuurejaan, edistämään avoimia standardeja ja panostamaan sellaiseen teknologiseen kehitykseen, joka palvelee eurooppalaisia arvoja ja intressejä.

Esimerkiksi Gaia-X-hanke pyrkii luomaan eurooppalaisen pilvipalveluekosysteemin, jossa tiedon omistajuus säilyy käyttäjällä. On hyväksyttävä, että tästä syntyvä ratkaisu ei heti ole täysin kilpailukykyinen esimerkiksi yhdysvaltalaisten järjestelmien kanssa. Se voi kuitenkin toimia esimerkkinä erilaisten arvojen varaan rakentuvasta teknologiasta.

NAVIGOINTI nykyisessä suurvaltapoliittisessa tilanteessa vaatii realismia, strategista johdonmukaisuutta ja priorisointikykyä. Eurooppa ei voi eikä sen tarvitse kilpailla jokaisella teknologiasektorilla, mutta sen on tunnistettava kriittiset riippuvuudet ja investoitava niihin kyvykkyyksiin, jotka vahvistavat Euroopan neuvotteluasemaa.

Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan poliittisesta tahdosta ja visiosta: kuinka asemoimme itsemme maailmassa, jossa valta ei jakaudu vain valtioiden vaan myös verkottuneiden alustojen kesken?

Valtarakenteet ovat monimutkaistuneet, eikä paluuta yksinkertaisempaan maailmaan ole. Euroopan ja eurooppalaisten on nyt pohdittava, mitä erityispiirteitä meillä on, mitä arvoja haluamme edistää ja miten voimme tehdä asioita toisin, omalla tavallamme – ei ehkä suurimpana mutta viisaana toimijana.

Valtteri Vuorisalo
Eurodefense Finlandin strateginen neuvonantaja, työelämäprofessori Tampereen yliopistossa

Vieraskynä on alunperin julkaistu 3.9.2025 Helsingin Sanomissa

Europe must identify its critical dependencies and invest in capabilities that strengthen its bargaining position.

The structures of international politics are in flux. State power has traditionally been measured in military and economic terms, but technology has now emerged as a central instrument of power.

Technology companies have become influential actors in world politics. They not only determine the availability of information but also set the conditions under which individuals, firms, and states interact.

In practice, these powerful companies are almost exclusively American (Google, Microsoft, Amazon, Meta) or Chinese (Huawei, Tencent, Alibaba). Europe has become a laggard in the digital domain.

As geopolitical tensions intensify and great powers advance their own interests, Europe too has recognized the need to reduce its reliance on foreign technologies. In practice, this means greater self-sufficiency in both civilian and defence technologies.

Enhancing technological autonomy is an ambitious objective. Constructing technological sovereignty is not merely a technical or economic question but also one of redistributing power. Technology and related expertise channel power and interfering with these structures challenges existing hierarchies.

Global corporations controlling cloud services, AI platforms, and data flows are unlikely to surrender their positions voluntarily. Their commercial and geopolitical interests are deeply intertwined with the prevailing power structure.

For Europe, a particular challenge lies in the fact that developing indigenous solutions often requires reliance on the very technologies from which it seeks to disengage.

European AI research and the training of large language models largely depend on American cloud infrastructures. In everyday life, we rely on American or Chinese operating systems, smartphones, and conferencing software. It is unrealistic to expect that the companies dominating these technologies would willingly share solutions for projects that directly threaten their market and power positions.

Technological autonomy does not necessarily imply complete independence in all domains. Rather, it requires the management of the most critical issues. One such domain is data, where Europe possesses a comparative advantage: the EU’s internal market generates vast quantities of high-quality data, and the European regulatory framework provides a means to govern it both ethically and strategically.

Exploiting this advantage requires Europe to develop its own data infrastructures, promote open standards, and invest in technological development that aligns with European values and interests.

For example, the Gaia-X initiative seeks to build a European cloud ecosystem in which data ownership remains with the user. It must be acknowledged that such a solution will not initially rival American systems, but it can still serve as an example of technology designed around different values.

Navigating the current geopolitical landscape requires realism, strategic consistency, and prioritisation. Europe cannot, nor does it need to, compete within every technological domain. Instead, it must identify its critical dependencies and invest in capabilities that reinforce its bargaining power.

This is not solely a technological question but one of political will and vision: how do we position ourselves in a world where power is distributed not only among states but also across interconnected digital platforms?

Power structures have become increasingly complex, and there is no return to a simpler world. Europe and Europeans must now reflect on what unique features we possess, what values we wish to promote, and how we can pursue our own path – perhaps not as the largest actor, but as a wise one.

Valtteri Vuorisalo
Strategic advisor of Eurodefense Finland, professor of practice at the University of Tampere

The article was originally published in Helsingin Sanomat in Finnish.